Typpi, fosfori, happi ja väriluku

Keskeisimmät mittarit vesistön tilan, erityisesti rehevöitymisen seuraamisessa ovat veden kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Myös happipitoisuus eri syvyyksissä ja veden väriluku ovat tärkeitä vesistön laadun kehityksen mittareita.

Lainauksia  KVVY:n nettisivuilta löytyvää varsin perusteellisesta opasvihkosesta vesistötutkimusten tulosten arvioimiseksi:

"Kokonaisfosforipitoisuus ilmoittaa nimensä mukaisesti vedessä olevan fosforin kokonaismäärän. Fosforipitoisuus on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa." 

"Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on alle 10 μgP/l. Karuissa humusvesissä luonnollinen taso on hieman suurempi (10-15 μgP/l). Lievästi rehevien vesien fosforipitoisuus on välillä 10-20 μgP/l." 

"Kun fosforipitoisuus lähenee 20 μgP/l levätuotanto on selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna."

"Järvi on rehevä, jos sen fosforipitoisuus on yli 20 μgP/l. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 μgP/l." 

"Humusvesissä fosforipitoisuus saa olla hieman korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen takia. Valaistu tuottava kerros jää humusvesissä ohueksi."

"Kokonaistyppi ilmoittaa veden kokonaistyppipitoisuuden. Siihen sisältyvät kaikki eri typen esiintymismuodot, kuten orgaaninen typpi ja epäorgaaniset muodot. Nitraatin, nitriitin ja ammoniumin pitoisuudet voidaan mitata myös erikseen."

"Vesistöihin tulee typpeä jätevesien, valumavesien ja sadevesien mukana. Valumaalueen peltovaltaisuus lisää myös typpikuormitusta."

"Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200-500 μgN/l. Humusvesissä taso on hiukan korkeampi 400-800 μgN/l. Hyvin ruskeissa vesissä typpeä on luonnostaankin yli 1000 μg/l."

Vesianalyysien keskeisimpien mittaustulosten – kokonaisfosforin, kokonaistypen, happipitoisuuden ja väriluvun – kehittymisen järvellämme löydät tästä:

Kaikki tehdyt vesianalyysit ovat täällä